Aamukävely

Aamukävely on kuin vahvistin. Se auttaa näkemään, kuulemaan ja ajattelemaan kirkkaammin.

Kun koira jäi entiseen elämään, jatkoin muutaman vuoden aamukävelyjä ilman koiraa. Se oli yksinkertaisesti niin mukavaa. Heti sängystä hynttyyt niskaan ja ulos puolen tunnin reippaalle kävelylle. Ensin kiersin Turun Katariinanlaakson luontopolkua. Marttiin muutettuani urkkapuiston Karikon lenkkiä. Sitten tapa hiipui.

Pari viikkoa sitten elvytin tavan uudelleen, nyt Kaarinassa. Voi pojat, miten hienolta se taas tuntui. Miksi aikaisemmin lopetin?

Aamukävelyn tarkoitus ei varsinaisesti ole kuntoilu. Aamukävelyä ei juosta, sille ei oteta mukaan luuria eikä sen aikana missään tapauksessa kuunnella jumppahumppaa tai muutakaan rämpytystä. Kuulokkeet jäävät puhelimen kanssa kotiin.

Aamukävelyn tarkoitus on raittiin ilman hengittely, nivelten liikuttelu, lähiympäristön kuuntelu ja ajatusten lennättely.

Ainoa ongelma aamukävelyjen kanssa on, että saan älyttömän hyviä ideoita, joista kaikkia en ehdi millään toteuttaa.

Kaarinassa ympäristö on uusi, mutta samalla tuttu. En osaa selittää, miksi olen ollut alusta asti täällä todella kerta kaikkiaan kotona.

Katselen kuus-seitkytkytluvun tiilitalojen ja jyrkkäkattoisten käkitalojen pihoja. Ihmiset huseeraavat tukka pystyssä keittiöissään. Linnut sirpittävät. Aurinko häikäisee. Satunnaiset koirankusettajat morjenstavat. Se ilmiö on uusi ja hiukan hämmentävä.

Kotipihalla pari hävyttömän kokoista rusakkoa lepäilee nurmikolla. Pullea fasaani rääkyy ja pörhentelee poppelin alla kuin Euroopan omistaja. Mustarastas ei ole ikinä laulanut noin kirkkaasti. Tai sitten en ole koskaan kuunnellut näin tarkasti.

Kun kävelen, henki salpautuu hetkeksi, kun tuntuu niin hyvältä. Pientä ihmistä hirvittää tällaiset yleisöverit. Tämä on vissiin sitä onnellisuutta.

Kotona unohdun vielä tähyilemään ulos keittiön ikkunasta, vaikka pitäisi olla jo täydessä aamutoimitohinassa. Mies ohjeistaa, että astianpesukone on väärin täytetty. Joku kohta kropassa vähän kolottaa. Työjutun keskeneräisyys ottaa aivoon. Peruspäivä. Samat asiat ärsyttävät kuin aikaisemminkin elämässä. Noin yleensä. Mutta nyt ketutukset ja alakulot tuntuvat jotenkin vähäpätöisemmiltä. Ne tulevat ja menevät, niihin ei tarvitse jäädä kylpemään.

Aamupuuro ja vahva kahvi maistuvat aamukävelyn jälkeen vähän hemmetin hyvältä.