Musta tulee kaarinalainen!

Olipa kerran järki ja tunne. Vetovoima oli kova, mutta seurustelu oli yhtä draamaa, tragediaa ja komediaa. Erossakaan ei ollut hyvä. Parin vuoden väännön jälkeen tasapaino alkoi vihdoin löytyä.

Missäs me sitten asuttaisiin? Alkoi kodin metsästys. Järjellä ja tunteella oli onneksi samanlainen 70-lukuhenkinen kämppämaku. Katselimme avoimin mielin rivareja ja omakotitaloja Turusta ja naapurikunnista.

Tietyt jutut olivat mietittyinä:

  • Rauhallinen sijainti, mutta ei nyt sentään liioitella
  • Avara olkkari-keittiö
  • Tarpeeksi (hermo)tilaa
  • Järkevät asumiskustannukset
  • Tolkullinen lämmitysjärjestelmä
  • Viihtyisä piha, nurtsia ja puskaa
  • Varasto tai autotalli (miestalli)
  • Remppa ok, mutta ei pommia, joka maksaa rahatukun lisäksi parisuhteen ja mielenterveyden

Lukemattomia näyttöjä ja itkupotkuja myöhemmin, tässä hän on! Meidän koti. Se oikea löytyi puolen vuoden etsintöjen jälkeen Kaarinan Kesämäestä. 1970-luvun Sasmo-käkikellotalo oli aikansa helmi. Jos multa kysytään, helmi hän on edelleen.

koti 2

Hänet on rempattu 2000-luvun puolella tän päivän kodiksi. Alkuperäisen öljykattilan tilalla on ilma-vesilämpöpumppu, joka on kytketty vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Enää ei varpaat palele. Tilaa piisaa sisällä ja pihalla, saatiin olkkari keittiön kylkeen, huoneet ovat valoisia ja pinnat nättejä. Bonuksena mies sai varaston lisäksi askarteluhuoneen. Veikkaan, että mulla ei ole sinne mitään asiaa.

Hauska sattuma, että hengailin ala-asteella luokkakaverini luona just tällä kadunpätkällä. Terkut vaan Annikalle Hämeenlinnaan! Mun mielestäni tämä katu ei ole muuttunut reilussa 20 vuodessa yhtään.

Miten tämän kaiken nyt summaisi. Varallisuus lisääntyy, velkavankeus syvenee. No, on mulla muitakin fiiliksiä. Kuulin tän Kaarlo Sarkian vuodelta 1936 olevan runon isäni uurnanlaskussa. En ymmärrä lyriikan päälle, mutta tästä vaikutuin ja mietin sitä pitkään jälkikäteen. Kaunis, jämäkkä ja elämässä yleispätevä. Sopii loistavasti myös tähän tilanteeseen. Kas tässä.

 

Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää,

älä sen kauneutta kiellä.

Suo sen tupaasi tulla

tai jos liettä ei sulla,

sitä vastaan käy tiellä,

älä käännä sille selkää.

Älä haudoille elämää lymyyn kulje:

Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

 

Kuin lintu lennä,

älä viipyen menneen rauniolla

nykyhetkeä häädä.

Suo jääneen jäädä,

suo olleen haudassa olla,

tulevaa koe vastaan mennä.

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:

On kuoleman portti aina avoin.

 

Älä koskaan sano:

”Tämä on iäti minun.”

Elon maljasta juovu,

taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.

On maailman rikkaus sinun,

kun mitään et omakses ano.

Elä pelotta varassa yhden kortin:

Näet aina avoinna kuoleman portin.

____________________________________

 

Suomalaisen kansalaisvelvollisuus on kätkeä onnensa kaiken maailman vakkojen alle. Sanotaan vaikka näin, että viime aikoina ei ole **tuttanut juuri lainkaan. Se voi muuttua nopeammin kuin uskonkaan. Koska pian muutetaan!

(kuvat Sp-koti)

PS. Haluaisitko asua Turun Martin sydämessä? Nyt siihen on loistomahdollisuus. Etsin nättiin pikkukaksiooni vuokralaista. Lisää huomenna!