Yrittäjä lomailee

Olen yksinyrittäjä, mutta olen aina lomaillut. Yleensä lomailen vilkkaan työputken päätteeksi heinäkuussa, jolloin tilillä on muutama roponen enemmän kuin tavallisesti.

Lomailu on silti aina riski. Ennen lomaa joudun kieltäytymään töistä, loman aikana saatan olla tavoittamattomissa, loman jälkeen jokisen eväät ovat levällään ja stressikäyrä on kuin pommitettu vuorenseinämä. Silti on itsestäänselvää, että lomailen.

Miksi? Koska käärinliinoissa ei ole taskuja. Elämä on tässä ja nyt. Työ ja raha eivät voi aina olla elämän päällimmäisiä tekijöitä. Tarvitsen joutilasta kaukaisuuteentuijotteluaikaa, jotta voin taas olla höyryveturi. Ja tiedän, että kunnon tekijälle on aina töitä. Ei suinkaan hopeatarjottimella vaan työn ja kokemuksen myötä saatavilla.

Just siinä on yrittäjyyden hienous. Aina voi tehdä jotain. Tai jättää tekemättä. Kaikki on omissa käsissäni.

Arvostan niitä, jotka painavat ympäripyöreitä päiviä ja viikkoja. Monesti näitä tekijöitä ajaa eteenpäin suurempi visio tai valloitus. Itselleni työhön upottautuva elämäntapa on mahdottomuus. Palaisin parissa viikossa loppuun kuin halpakaupan pihavalo.

Olen työmyyryyteeni täysin tyytyväinen. Kirjoittaja haluaa vain kirjoittaa. Tänään ihan yhtä tulenpalavalla innolla kuin kuudennen luokan ainekirjoituksessa.

Oikeastaan läiskäisen heti perään disclaimerin. Palasin koulunpenkille! Reenihommat ovat haukanneet niin osan ison sydämestäni, että haudon siitä itselleni rinnakkaisammattia. Aloitin just liikuntalääketieteen perusopinnot. Ihan kuulkaatten vapaaehtoisesti. Saan siitä hyvän pohjan seuraavalle askeleelle. Jos onnistun rämpimään opinnot läpi ilman kovin pahoja itkukiukkukohtauksia, kerron keväällä lisää.

Mutta lomailuun. Tänä vuonna lomailin heinäkuun lisäksi viikon syyskuussa. Kävin ekan kerran Kroatiassa 2011, ja tykkäsin silloin yhtä paljon kuin nyt. Karu luonto, kirkkaat vedet, letkeä ilmapiiri. Cavtatin kylä Dubrovnikin kyljessä oli vallan mainio nollauslintukoto. Hotellin ruoka oli priimaa, ympäristö oli rauhallinen, kylä kotoisa ja ranta bueno ihan uintiinkin. Dubrovnik sen sijaan… noh, siitä avauduin jo Instassa.

Tässä olis nyt näitä lomakuvia. Lomailtu on.

Cavtat, kylä parikyt kilsaa Dubrovnikista etelään. Lekotteluun oikein jees.

Dubrovnikin gondolihissillä parin minuutin kyyti 400 metriselle Srd-vuorelle. Miksei!

Vasta Dubrovnikin sisällissotamuseossa mulle konkretisoitui, että 25 vuotta sitten täällä todella sodittiin ja rajusti. Muistan mä Jugoslavian sodan uutisista ja tunnen lähihistorian, mutta silti.

Dubrovnikin piiritys kesti puolisen vuotta. Sata siviiliä meni pommitusten mukana, kaupunkilaiset olivat ilman sähköä ja vettä, ja sadat historialliset rakennukset pommitettiin kivikasoiksi. Puuh.

Sisällissotamuseolle pääsee gondolihissillä. Turistijuttu, mutta hieno kokemus.

”Voitko olla hetken normaalisti, et saan tän kuvan otettua!”

Huomaa kaunis köysihiertymä. #rosvit

Haluatko, että puitteet ovat täydellisen sliipatut ja rannat hienoa hiekkaa? Kroatia ei ehkä ole juttusi. Jos pieni roso ei haittaa ja Välimeren fiilis vähän erilaisessa miljöössä kiinnostaa, vahva suositus. Tai siis Kroatian edustalla se on Adrianmeri, mutta samaa vettä ja silleen. Meri ku meri. Haita siellä kuitenkin jossain ui.

Hui hai! Lähde emojione.com

Mutta nyt välillä töitä.

Tarvitsetko kirjoittajaa? Viesti tai soitto mulle!