<3 Turku

Suunnitteletko loppukesälle kotimaan-getawayta? Turun loppukesä ei häviä yhtään alkukesälle. Vaikka asun nykyään kehyskunnassa, olen ikiturkulainen. Kaarissa on koti, mutta kyllä kotikaupunkini on aina Turku. Turku on yksinkertaisesti i-hana. Työpöytä Brinkkalan talossa Suurtorin ytimessä auttaa kivasti turkukaipuuseen.

Muutama paikka sykähdyttää mua Turussa enemmän kuin muut. Nämä eivät varsinaisesti ole menovinkkejä vaan täysin subjektiivisia, liki neljän vuosikymmenen aikana muodostuneita rakkaudenkohteita.

Itäisen keskustan puistot. Vartionvuorenpuisto, Kupittaanpuisto, Samppalinnanvuori, Urheilupuisto. Vehreitä, viileitä, vilkkaita, rauhallisia. Täydellisiä kävely-, piknik- ja sporttipaikkoja. Jokainen herättää omalla tavallaan lämpimiä fiiliksiä. Okei, on muutama tympeäkin muisto, kuten yläasteen **ttumaiset liikuntatunnit ja kun laskin Vartiovuorenmäeltä pulkalla hajareisin päin valopylvästä. Tuli kaunis sisäreiden kokoinen mustelma.

Jokiranta Vähätorilta Marina Palacelle. Jokiranta on kaikkialla nätti, mutta Vähätorin ja Marina Palacen väli tois pual jokke on mulle erityisen rakas. Tuskin olen ainut. Noin kilsan matkalla tiivistyy moni turkulaisuuden tavaramerkki; Vähätorin terassit, näkymä Tuomiokirkolle ja Pinellan pylväikköön, Läntisen Rantakadun paljon puhutut eurooppalaisvibat, Café Art ja kaikkien rakastamat raflat Tintå ja Blanko, Apteekkimuseon edustan boheemi rantapromenadi ja milloin-mitkäkin-markkinat. Ja tietty Teatterisilta, jota pitkin voi koukata täl pual jokke jokilaivoille vetämään kän- siis ottamaan yhdet.

Yliopistojen vanhat puutalo- ja teollisuuskorttelit. Valmistuin kymmenen vuotta sitten, joten voi olla, että aika on kullannut muistot. Musta oli aina kiva kävellä keskustasta luennolle ja nuuhkutella vanhan Turun tunnelmaa. Mukulakivikadut, Tuomiokirkko, historialliset rakennukset, koristeelliset kivi- ja puutalot, Piispankadun pienet poikkikadut, joen läheisyys. Silloin huudeilla ei vielä juuri ollut kahviloita tai pikkuputiikkeja, nykyään voi ollakin. 

Kakolanmäki. Legendaarinen vankila muutti vuonna 2007 Turun paraatipaikalta kymmenen kilsaa pohjoiseen, Turun Saramäkeen. Kakolanmäkeä alettiin pontevasti uudistaa. Ja voi pojat, siitä on tullut kiva alue. Jos haluaisin asua keskustassa, Kakolanmäki olisi listan kärkipäässä. Nättien asuntojen lisäksi Kakolassa on nykyään rafla, panimo, kahvila, kahvipaahtimo, leipomo, museo ja ties mitä. Ja se somesta tuttu vino nokinen pönttö. Kakolan funikulaari on luonnossa ihan komea kulkuneuvo.

Forum Marinumin liepeet. Täällä on kaikille jotain. Joessa keinuvat museoalukset, Wärtsilän 1950-luvulla rakennetut nostokurjet, merenkulkumuseo, lapsille oma museo, hyvä lounas, paljon tilaa palloilla jokirannassa ja vanhalla telakka-alueella. Loistava keskustan ja Aurajoen suun välinen kävelyreitti, jota ei ainakaan tarvitse kulkea janoisena tai nälkäisenä. Pari-kolme kilsaa kävelee puolessa tunnissa. Katsasta myös kestosuosikki Turun linna, jonne hilpaiset Forum Marinumilta viidessä minuutissa.

Martti ja Portsa. Turun hipsteröityneistä puutaloalueista Portsa eli Port Arthur lienee kauniimpi, jalostetumpi ja houkuttelevampi. Martissa puutalohelmien seassa on enemmän rumaa kuus-seitkyt-kasikytluvun laatikkorakentamista. Sanon näin siitä huolimatta, että Martin kaupunginosa on mulle tuttu ja rakas. Portsaa ja Marttia kannattaa tarkastella sillä silmällä ja fiilistellä niiden historiaa. Tsekkaa puutalojen ihastuttavat yksityiskohdat, idylliset pihat, pienet liikkeet, kuppilat, raflat, baarit. Kumpaankin kaupunginosaan kävelee ydinkeskustasta 15 minuutissa.

Muualta tuleva näkee ehkä Turun toisin silmin. Yllätyitkö jostain? Kerro, mistä tykkäsit!