Unelmien ammatissa?

Jos tekisit työksesi jotain ihan muuta, mitä se olisi? Vaikka oma ala tuntuisi pomminvarmalta, jokaiselle tulee epäröinnin hetkiä.

Mieli on kuin myyntimies, joka yrittää tyrkyttää milloin mitäkin muka fiksuin perustein. Uskon, että sydän tietää aina paremmin. Aina kun mahdollista, teen niin kuin se ohjaa.

Toiminimi, yrittäjyys, palkkatyö, työsuhde… Ja mitä ylipäänsä teen työkseni? Oli ammatillisen inventaarion paikka. Toisin sanoen pelkoa ja inhoa vuorokauden tunteina, jolloin pitäisi olla sikeimmässä unessa.

Miksi työ mietitytti?

Syystä, joka on varjostanut tekemisiäni siitä asti, kun aloitin suomen kielen opinnot 2000-luvun alkupuolella: tunteella valittu opintokokonaisuus ja humanistisen alan imago. Myyntimiehet, ekonomit, juristit, visuaaliset tekijät, insinöörit, teknologiaosaajat. Vain muutama esimerkki asiantuntijoista, joita arvostetaan enemmän kuin humanisteja.

Ellei ole tunnettu kirjailija, huippujournalisti tai supersuunnittelija, kirjoittaja on näkymätön. Todella hyvä kirjoittaja on yhtä näkymätön kuin kelvollinen. Kirjaston tädin, parkkipirkon ja ulosottomiehen kaltainen välttämätön hahmo, jota ilmankaan ei voi olla. Okei, ulosottomies lähti hanskasta, mutta kuitenkin.

Tutkimukset kertovat, että nuorisolta ei oikein enää kirjoittaminen suju. Luetun ymmärtäminenkin on niin ja näin. Sori jos yleistän, mutta kielellisen ilmaisun arvostus tuskin yhtään vahvistuu nykyhetkestä.

Jatkaisinko palkkatöissä vai palaisinko yrittäjäksi?

Entä sitten ansaintamuoto. Tein alkusyksyllä rajun pesäeron yrittäjyyden kanssa – ei vähiten verottajan takia. Ajattelutavan kääntäminen takaisin yrittäjämoodiin ei ollut kivutonta. Vähitellen muistin sen kaiken kuin vanhan ystävyyden. Ehkä sittenkin?

Silti oli aika myöntää, etten ehdi kaikkea. Kivoistakin asioista on joskus pakko luopua. Yhdestä asiasta olin varma. Mitä ikinä tekisinkään päivisin ja missä tahansa työllistymisen muodossa, kihisin uudenlaista motivaatiota. Kun sijaisuuteni Briiffissä kääntyi ehtoopuolelle, avautui samalla mahdollisuuksien lauantaipussi.

Voisinko tai haluaisinko tehdä jotain ihan muuta?

Annoin ajatukselle mahdollisuuden. Olen ollut kirjoittaja ja kieli-ihminen niin kauan kuin muistan. Jo silloin, kun tutkin aapista. Olin kirjoittaja teininä, kun vain turmiolliset asiat kiinnostivat. Olin kirjoittaja silloin, kun eksyin opiskelemaan IT-alaa ja sovittelin kaapeleja kiinni emolevyihin. Olin kirjoittaja silloin, kun pidin välivuoden ja myin älämölöbaarissa kaljaa eikä yliopisto-opinnoista ollut vielä tietoakaan.

“Voin luottaa kuin Suomen viileään vetiseen maaperään, että pystyn kirjoittamaan sen, mitä suuni ei suostu muodostamaan ja mihin kulmikas kehonkieleni ei taivu.”

Vastaus on ei. Sanat, virkkeet ja tarinat ovat niin syvällä koodissani, etten voi kuvitella tekeväni mitään muuta. Olen kirjoittaja. Voin luottaa kuin Suomen viileään vetiseen maaperään, että pystyn kirjoittamaan sen, mitä suuni ei suostu muodostamaan ja mihin kulmikas kehonkieleni ei taivu. Työn lisäksi näppäimistö on paras ystäväni, terapeuttini ja turpaanvetosäkkini.

Mitkä ovat kirjoittajan vaihtoehdot?

Toimittajantyö on hauskaa, mutta päivästä päivään introvertille raskasta. Kielenhuoltajaksi olen liian elämyshakuinen liihottaja. Kirjailijaksi olen liian levoton, ja onnistuminen on epävarmaa. Copywriterina pääsen lähimmäksi sitä tekemisen poltetta, jolle en löydä sopivaa sanaa. Into? Intohimo? Rakkaus?

Haaveileva luonteeni ei ehkä ole copylle ihanteellinen, mutta entä sitten. Tiettävästi tälläkin alalla on vain ihmisiä. Onneksi kääntöpuolella on tolkun nainen ja vahva ammattikirjoittaja, joka tykkää sotamuseoista, crossfitista ja pieruhuumorista. Siihen tyyppiin luotan silloinkin, kun liihottajalla on paska päivä.

Mutta liihottajaakin pitää kohdella hyvin. Sitä pitää lepytellä lämpöjoogalla, lauantaiaamun jazzilla, kuuden euron herkkuleivällä ja pehmeällä lakulla. Koska liihottaja tuo kirjoittajaan jotain, mihin ei voi kouluttautua ja mitä ei voi omaksua tekemällä työtä.

Mitä sitten päätin tehdä?

Näppäily jatkuu entistä kiivaampana. Vaakakuppi kallistuu vahvasti yrittäjyyden puolelle. Palvelutarjonta tulee olemaan terävämpi, ja mukana on myös uusi kieli. Näistä pian lisää!

Mutta nyt vielä pari kuukautta hommia briiffiläisittäin. Kiitos Briiffille hienosta vuodesta, kivoista projekteista ja kertyneestä kokemuksesta!