Vauvavuoden viisauksia

Palasin äitiyslomalta töihin uuden ilmeen voimin. Eikö olekin ihanat sivut! Mulla oli ajatus fiiliksestä ja väreistä, mutta varsinaisen luomistyön teki Kindly Creativen taitava Anni Ringbom. Kuvat otti luottomies Antti Ranki.

Vauvavuosi on melkein ohi, kääk! Kohta poika jo paiskoo ovia ja huudattaa yömyöhään heviä. Comebackin kunniaksi listasin vauvavuoden oivalluksia, jotka voi testata myös työelämässä.

Mutta ensin ykköshavainto.

Sukat eivät pysy vauvan jalassa. Eivät minkäänlaiset sukat.

Sen lisäksi hoksasin nämä asiat.

1. Tärkeimmät ensin. Ihan sama, vaikka keittiössä olisi kaltevia tiskipinoja, pyykit viidettä tuntia koneessa ja sohvan selkämykselle olisi unohtunut kuivunut puklu. Älä anna niiden houkutella poikkeamaan suunnitelmastasi. Ne eivät pahastu muutaman tunnin viiveestä. Huolehdi ensin tärkeimmistä: Ruokaa. Lepoa. Lapsi vaunuihin ja ulos kävelylle.

Sama töissä. Työpäivää ei pitäisi aloittaa selaamalla sähköposteja ja sammuttelemalla satunnaisia tulipaloja. Hallinnan tunne ja mielenrauha ovat heti aamulla murskana. Fiksumpaa olisi päättää, mikä asia on tärkein ja vaatii terävimmän huomion. Sähköposti auki ja tulipalot käsittelyyn vasta sen jälkeen. Harva asia on kuitenkaan niin akuutti kuin ensivilkaisulta vaikuttaa.

2. Tee se heti. Aluksi mun oli vaikea hyväksyä, että vauvan kanssa aika on käytettävä tehokkaasti. Jos mulla on joku tärkeä asia hoidettavana, siihen pitää tarttua heti, kun lapsi kuukahtaa päikkäreille. Tai sitten illalla. Lykkääminen seuraavalle päivälle voi olla eeppinen moka, koska en voi varmuudella tietää, millainen päivästä tulee. Ja huomenna voi olla jo uusia hoidettavia hommia. 

Työelämässä on sama lainalaisuus; parempaa aikaa ei koskaan tule. Kun lykkäät yhtä hommaa, pian tulee uusia ja työt kasautuvat. Huomioi myös pirullinen viiden sekunnin sääntö. Kun ajattelet, että jokin asia pitäisi tehdä, sulla on viisi sekuntia aikaa toimia ennen kuin aivosi nitistävät ajatuksen ja keksivät tekosyyn tai useamman.

3. Johdonmukaisuus palkitaan. Meille oli tärkeää, että lapsi oppi nukkumaan omassa sängyssä, omassa huoneessa. Annoimme alusta asti pojan hakea iltaisin unta itsekseen, ja siirsin hänet aina yösyömisiltä takaisin omaan sänkyynsä. Se oli väsyttävää ja ärsyttävää, mutta kannatti. Kun yösyöminen loppui, siirsimme pojan yöunille omaan huoneeseensa. Hyvin nukkuu.

Raivaa sinnikkäästi tietä kohti tavoitetta. Älä anna periksi, vaikka välillä tuntuu toivottomalta, haluaisit heitellä seinään arvoesineitä ja tuijottaa viikon putkeen yöpaidassa Netflixiä. Se kuuluu prosessiin.

4. Se menee ohi. Lapsi huutaa kuin teurastettava ja sinkoaa porkkanasoseen jokaiseen ilmansuuntaan. Olet herännyt yöllä viiskytneljä kertaa, naama on väsymyksestä harmaanvihertävä ja joka ikisessä vaatekappaleessa on epämääräisiä tahroja. Ulkona sataa vettä, lapsen maito on loppu, heität puhelinmyyjälle luurin korvaan ja mietit, ettet saakeli jaksa enää sekuntiakaan. Mutta seuraavana yönä lapsi nukkuu hyvin, aamulla aurinko paistaa, kaikki tuntuu ihmeellisen kevyeltä ja maailma on täysin erilainen kuin eilen.

Joskus tulee töiden kanssa se fiilis, kun tekisi mieli ahdistua ja kilahtaa. Nyt tiedän jo, ettei se kannata. Se menee ohi. Jopa se sekavin suma, jolloin en tiedä, miten purkaisin päässä pyörivää kysymyskarusellia ja minkä homman tekisin ensimmäiseksi. Malttia siihen stressaavaan hetkeen, se kestää vain aikansa. Jos vedät draamakohtaukset, melko varmasti myöhemmin kadut.

Yllätyksiä

Vauvalaiffi on saanut oivaltamaan muutakin arjen pientä ja suurta.

Yllätyin…

…miten paljon aikaa metatyöt vievät. Ajattelin aikaisemmin tehneeni paperityöt ja omat markkinoinnit ”ihan tosta noin nopeesti vaan”, mutta vauvan tultua hoksasin käyttäneeni niihin viikoittain jopa tunteja. Yhtäkkiä aikaa oli kerralla vain sen verran kuin vauva salli, enkä välttämättä ehtinyt edes ajatella ajatusta loppuun, saati kirjoittaa, julkaista, tulostaa, arkistoida, sitäjatätä. Yrittäjyys VIE aikaa.

…että en ehkä olekaan tapojeni vanki. Ajattelin, että vedän elämäni ahdistukset, kun en enää voikaan elellä täysin oman aikatauluni mukaan. Ihme kyllä, vauvan kanssa hengailu hänen rytmissään ei olekaan ikävää vaan mukavaa. Ihan hyvä, että tuli sysäys, joka sai arvioimaan uudelleen päähänpinttymiäni.

…että opin tekemään asiat nopeammin. Olen elämäntapahidastelija, enkä tykkää hosumisesta. Pakon edessä huomasin, että voinkin tehdä asioita nopeammin ilman että laatu kummemmin kärsii. Esimerkkeinä peseytyminen, meikkaaminen, hiusten sukiminen ja pukeutuminen. Aamupuuron, kahvin ja Hesarin haluan kuitenkin mutustella ilman hässäkkää. Se onnistuu, kun taputtelen vauvan ensin tyytyväiseksi ja ympäröin sen viihdykkeillä. Poitsun tän hetken suosikkeja ovat desin mitta ja paistinlasta.

…että lapsi opetti elämään tässä ja nyt. Haaveilulle ja turhanpäiväiselle stressaamiselle ei ole sijaa, kun innokas pikkumies on syöksymässä päistikkaa hoitopöydältä tai kiipeämässä kiikkerälle hyllykölle. Kun luen poitsulle satua tai kun koko hymynaama on bolognesen peitossa, on vaikea murehtia mennyttä tai tulevaa. Kaikkine rasituksineen vauva-aika on valtavan kivaa.

Mutta niin on työkin!

Tarvitsetko kirjoittajan blogille, artikkelille tai sivustolle? Soita tai heitä viesti!