Luovan alan freelancerin mokat
Aloitteleva luovan alan freelancer tai konkari, älä tee näin. Kun vältät klassikkomokat, elämä kummasti paranee.
Olet vaatimaton ja epäuskoinen
”Voiko näin sanoa? Kuulostaa leuhkalta. En taida sanoa mitään. Tätä työtä on turha tuoda julki, se oli ihan mitätön juttu. Ei mulla ole kokemusta tällaisista hommista, joku muu osaa tämän paremmin. En taida oppia uusia temppuja. Kokeilin kerran, ei siitä tullut mitään, pahoitin mieleni.”
Siviilissä voit hymistellä, ettei mun takia tartte keittää. Mutta työelämässä täytyy uskaltaa.
Kuljet keskitietä tai jonkun muun tietä
Kuuntelet silmät pyöreinä asiakkaan briiffiä ja tunnet itsesi pieneksi. Olet vakuuttunut, että ne ihmiset ovat viisaita ja sinä olet puuhastelija.
”Ai kauhee. Onpa monimutkaista ja vaikeaa. Miten tästä selviän? Täytyy olla uskottavampi, virallisempi ja tyylikkäämpi. Parempi tehdä tämä työ varovasti kieli keskellä suuta, ettei lopputuloksesta tule liian kepeä eikä kukaan ärsyynny tai loukkaannu.”
Samalla tulet tukahduttaneeksi sen, mistä sinulle maksetaan.
Suhtaudut reteästi helpompiin töihin
”Tämän homman teen vaikka unissani. Se on varma nakki ja tunnissa valmis. Ei tarvitse googlailla eikä perehtyä, oon tehnyt näitä aikaisemminkin.”
Vaikka arvelisit etukäteen, että työ on rutiinia ja sujuu helposti, muista nöyryys. Muista kunnioitus. Olet hataralla tiellä, kun alat paukutella henkselejä ja elanto alkaa tuntua itsestäänselvyydeltä. Kuuntele, mitä asiakas toivoo ja kerro, miten voit ratkaista ongelman. Tee työ yhtä huolellisesti kuin aina.
Teet terävimmillä aivoilla paperihommia
”No niin, uusi päivä ja uusi viikko! Aloitanpa maanantain kevyesti tekemällä hiukan kirjanpitoa. Sitten maksan nuo laskut ja teen vähän päivityksiä nettisivuille ja järjestän työpöydän. Onpa työnteko helppoa ja kivaa!”
Paitsi että näpertelystä ei saa palkkaa. Vaikka olisi kuinka kiva välillä leikkiä palkkatyöläistä, yksinyrittäjällä on päivittäinen tulosvastuu. Elämä ei suju ilman rahaa, ja sitä freelancer saa vain laskutettavasta työstä. Useimman meistä on fiksuinta tehdä ajatustyötä aamulla, aamupäivällä ja alkuiltapäivällä. Niitä tunteja ei kannata tukkia aivottomilla rutiinihommilla.
Annat metatöiden kasautua
”Pitäisi vastata kahteenkymmeneen sähköpostiin, päivittää blogia, tehdä kolme somemainosta, kilpailuttaa vakuutukset ja tehdä neljännesvuoden kirjanpito. Kai tänään vielä ehtii?”
Voi olla, että ehtiikin. Mutta oman hyvinvoinnin vuoksi suosittelen tekemään oheishommat heti pois kiusaamasta. Ei parhaalla työajalla, mutta hetimiten. Ei sitten muodostu valtavaa hommavuorta, jonka raivaamiseen kuluu kokonainen työpäivä.
Et syö etkä pidä taukoja
”Ei kiitos, kahvi ja nallekarkit riittävät hyvin. En ole tottunut syömään tähän aikaan. Työt sujuvat ihan hyvin. Syön sitten illalla. Anteeks, mulla alkaa nyt kolmen tunnin teams ja sen jälkeen painan kuusi tuntia hommia.”
Meitä on joka lähtöön. Ehkä ajatustyö sujuukin pelkän kaffen ja sokerin voimalla. Epäilen kyllä. Jos söisit fiksut ateriat ja pitäisit reilut tauot, miten hyvin hommat sujuisivatkaan? Pohjalukemissa oleva verensokeri, säästöliekillä pärjäilevä kroppa ja koko päivän mittainen liikkumattomuus, hmm. Tuleekohan niissä olosuhteissa parhaat oivallukset?
Olet aina töissä
”Ei haittaa, olin itsekin vielä koneella. Totta kai onnistuu aamuksi. No heh, eipä tässä nyt mitään, nou problem.”
Ei. Älä tee sitä. Pidä kiinni vapaa-ajasta ja lomista. Työ on tärkeää, ja se on tärkeää tehdä hyvin. Mutta se on vain yksi osa sitä, mitä teet ja mitä olet. Anna tilaa myös niille muille, vähintään yhtä tärkeille palasille.