Mitä crossfitille kuuluu?

Crossfit, tuo toiminnallisen harjoittelun sylkykuppi. Ristiinkuntoilulla on pitkään ollut kyseenalainen maine lajina, jossa tehdään kuulemma kaikki väärin ja se on muutenkin idioottia touhua. Vieläkö on näin?

Otan piinapenkkiini Winter War -urheilija, Crossfit Kaarinan päävalmentaja Henry Oivon. Heitän muutaman kysymyksen myös maailman suurimmasta urheilutapahtumasta Crossfit Openista, johon osallistuu vuosittain satoja tuhansia crossfittaajia, kaikki samoista lähtökohdista. Kuvien Open-mannekiineiksi joutuivat Antti Viljanen ja Sofia Palmu.

Mutta siis kuka Henry Oivo?

Kun Paraisilta kotoisin oleva 25-vuotias urheilutykki viimeisteli Helsingissä liikuntatieteen kandidaattia, crossfit veti jo kuin magneetti. Pienempiä kisoja oli jo kierretty, ja kandintyöksi Oivo järkkäsi paikalliset kisat Crossfit Herttoniemessä. Ajatus kaarinalaisesta crossfit-salista kävi yhä houkuttelevammaksi. Turussa oli jo kolme salia ja lähikunnissa muutama, mutta ei vielä Kaarinassa. Sen on pakko toimia!

Tuumasta toimeen. Löytyi bisnesfiksu yhtiökumppani ja sopivat tilat. Avajaisia vietettiin heinäkuussa 2018, ja alkeiskursseille alkoi tulla tasaisesti uutta sakkia. Keväällä 2019 Kaarinan jumppakerho on muodostunut mukavaksi yhteisöksi, jossa hymyillään reenien jälkeen korvasta korvaan ja huonotkin päivät muuttuvat hyviksi. Pääkoutsikin pääsi tänä vuonna testaamaan kuntoaan Suomen ykköskisaan Winter Wariin.

Henry, miten kevään Openit sujuivat Crossfit Kaarinassa?

– Oikein hyvin. Yllättävän moni kirjautui leaderboardiin. Yleisesti puhun salilla niin, että Open-lajit ovat yksi treeni muiden joukossa. Jotkut lajit ovat helpompia ja jotkut vaikeampia, mutta kaikki saavat niistä jotain irti. Pidän kyllä huolen, että kaikki voivat osallistua.

Yllättikö jonkun sinnikäs suoritus?

– Moni leaderboardiin ilmoittautunut sai kaikki lajit tehtyä, mikä ei ole ihan helppo suoritus. Openin idea on myös löytää omat heikkoudet. Jos haluaa kehittyä kokonaisvaltaisesti, Open on hyvä mittari.

Nostan peukut ylös kaikille, jotka tekivät edes yhden lajin.

Mitä mieltä olit lajeista?

– Lajit testasivat kaikkia fyysisiä osa-alueita. Yhtään puhdasta voimalajia ei tullut, ja loppu oli aika voimistelupainotteinen. Ei tullut draamaa siitä, että jokin laji olisi ollut vaikeasti tuomaroitavissa.

– Winter War oli juuri takana, en lähtenyt itse tekemään Openia kovin vakavissani. Salin päävalmentajana halusin kuitenkin osoittaa esimerkkiä. Sain tietoa heikkouksistani ja siitä, missä liikun tällä hetkellä Suomen tasolla. Ennen kahta viimeistä lajia tulin kipeäksi, ne jäivät vähän vajaiksi. Harmitti, koska juuri ne lajit olisivat olleet heiniäni.

Games-karsintauudistuksen myötä kuka tahansa kovakuntoinen matti tai maija meikäläinen voi pian päästä Openien kautta Crossfit Gameseihin kisaamaan maailman kovimpia vastaan. Ajatuksia tästä?

– Jokaisen maan Open-voittajat pääsevät jo nyt suoraan Gameseihin. Mielestäni on hyvä, että porukkaa karsiutuu pois regionaaleista. Crossfit on nyt enemmän kuin olympialaji, johon tulee kovakuntoisia tyyppejä pienistä maista.

Jos haluaisin päästä Gameseihin, minun pitäisi voittaa vain 30–40 suomalaista urheilijaa, ei tuhat eurooppalaista.

Crossfitia on kritisoitu äärimmäisestä kilpailuhenkisyydestä, jopa arkipäiväisissä treeneissä. Lajia tuodaan nyt crossfit-päämajasta käsin voimakkaammin esiin ihan tavallisten kuntoilijoiden terveysliikuntana?

– Ruohonjuuritasolla en allekirjoita kilpailuhenkisyyttä. Kannustan jokaista treenaajaa miettimään omaa tekemistään, omalla tasollaan. Päämaja on tosiaan lanseerannut Crossfit Health -konseptin, jonka ajatus on saada rapakuntoiset salille työntämään, vetämään, kyykkäämään ja niin edelleen. Se on hieno idea.

– Gamesit ovat silti iso ja näyttävä osa lajia. Pienemmätkin kisat motivoivat tavallisia treenaaja. Itselleni kävi niin, että halusin olla aina parempi ja vähitellen kisalippuja alkoi tipahdella.

Aluksi minulla oli illuusio, että riittää, että treenaan vain sairaan kovaa.

– Viime vuonna tein viikossa noin kahdeksan treeniä, nyt neljä ja pääsin Winter Wariin. Lajissa tarvitaan myös lahjakkuutta ja elämään kokonaisvaltaista tasapainoa.

Miten mielestäsi voisi edistää sitä, että crossfit nähtäisiin hauskana toiminnallisena treenimuotona, ei pelkästään eliittiurheilijoiden lajina?

– Somessa on tietysti mielenkiintoisempaa seurata niitä parhaita, ei alkeita. Treenaajatkaan eivät halua, että tästä tulee nynnylaji (nauraa).

– Vakavasti puhuen meillä on moni 30–40-vuotias aloittanut nollasta. Heidän mielestään on siistiä, miten paljon he ovat oppineet, miten kaikki fyysiset osa-alueet kehittyvät ja että he jaksavat paremmin arjessa. Juuri se on crossfitin idea: lisätä hyvinvointia. Emme passita ketään kisaamaan.

Miten saataisiin kumottua crossfitin haterien vakiovalitukset, kuten jatkuva maksimisykkeillä paahtaminen, loukkaantumisriskit, rasitusvammat ja epäpuhtaat liikeradat?

Jos tekee koutsin selän takana tyhmiä juttuja, jotain voi sattua.

– Jos ei tunne omia rajojaan, loukkaantumisriski kasvaa. Crossfit on turvallinen laji, kun liikkeet tehdään oikein – ja niitä hinkataan paljon.

– Kun aloitin, sain jatkuvasti selitellä muille, että kyllä tässä lajissa mennään tekniikka edellä. Viime aikoina ei ole tullut yhtä paljon kommenttia. Jengi treenaa ehkä tietoisemmin? Ideamme on, että treenataan kovaa, mutta teknisesti oikein. Salillamme on erilliset kehonhuolto- ja painonnostotunnit, ja venyttelemme usein. Meillä oli hiljattain myös hyvinvointiseminaari. Tavoittelemme kokonaisvaltaista hyvinvointia, josta treeni on vain yksi osa.

– Maksimisykkeen endorfiinihuuma koukuttaa, mutta aina ei voi pitää niin hauskaa.

Joka treenissä ei paahdeta sata lasissa, ja maksimisykkeellä tehdään muutenkin vain pieni osa treeniä.

– Meillä on iisimpiä viikkoja ja päiviä, ja myös paljon intervallitreenejä, joissa on kunnon palautumisosiot.

Muita ajatuksia suomalaisesta crossfitistä?

– Meillä on Suomessa hyvät kisat eri vuodenaikoina. Pieniä kisoja on paljon, niitä ei tarvita enempää. Mutta Turkuun tarvitaan! Onneksi ensi kesänä järjestetään Turun Tuomiopäivä, jonka on tarkoitus olla vähän matalamman kynnyksen kilpailu.

– Suomalaiset crossfit-huiput ovat aktiivisia Instassa. Heitä on hauska seurata. YouTubeen voisi tulla enemmän vlogeja ja treenivideoita.

Vaikka crossfit on tavallaan kuin franchise-ketju, se ei toimi niin, että saat kaikkialla saman burgerin.

– Jokainen sali on omanlaisensa yhteisö, jossa panostetaan eri asioihin. Harrastajia on nyt Suomessa noin 20 000, ja saisi olla enemmänkin. Maailma olisi parempi paikka, jos jokainen crossfittaisi.

Kiitos haastiksesta!