Opiskelu työn ohessa, järjetöntä?
Ei välttämättä. Humanistikin taipuu liikuntalääketieteeseen, ja sain jopa ihan fiksuja arvosanoja.
Rakastan työtäni free-kirjoittajana, mutta rakastan myös liikuntaa eri muodoissaan. Vuosi sitten mietin, voisinko syventää osaamistani jälkimmäisessä. Aloitin Turun kesäyliopiston järkkäämistä liikuntalääketieteen perusopinnoista. Keväällä otin käsittelyyn myös NLP Practitionerin eli neurolingvistisen ohjelmoinnin peruskurssin, josta kaavailin starttia henkisen valmennuksen maailmaan.
Tuli pari muuttujaa, ja huomasin etten olekaan kaikkivoipa. Jälkimmäisen koulutuksen loppuunviennin jouduin siirtämään myöhemmäksi. Mutta liikuntalääketieteen opinnot sain juuri valmiiksi, jes! Kuka tietää, ehkä innostun vielä ahmimaan aineopinnotkin. Seuraavaksi todolistalla on kuitenkin Crossfit Level 1 -valmentajakoulutus. Koutsaaminen Crossfit Kaarinassa on kivaa, ja jokaisella vetokerralla opin itsekin jotain uutta.
Muhiiko ajatus opiskelusta jatkuvasti mielessäsi? Anna palaa! Ota selvää, missä opetusta järkätään, ilmoittaudu ja valmistaudu. Voit aina jättää leikin sikseen, jos opinnot eivät olekaan sitä mitä odotit. Elämässä on pakko vain, noh tiedät kyllä ne kaksi asiaa.
Vinkkini yliopisto-opintoihin työn ohessa
Aloita heti. Asioita kannattaa alkaa edistää heti, kun tiedät tehtävänannon ja mitä tentissä tulee osata. Katso, mitkä kirjat tarvitset, missä kirjastossa ne ovat saatavilla ja hae kirjat kotiin. Selaa monisteet ja kirjojen tenttiosiot alustavasti läpi, jottei työmäärä ole arvoitus ja tule myöhemmin yllätyksenä.
Pilko urakka osiin. Vanha sääntö: Syö elefantti pala kerrallaan. Älä suotta rutise, miten paljon työtä kurssi vaatii tai miten monta kurssia on vielä suorittamatta. Ahdistumisesta ei ole mitään hyötyä. Keskity yhteen tehtävään kerrallaan, ja tee se ajallaan. Esimerkiksi tunti tenttiinlukua ennen nukkumaanmenoa kolmena iltana viikossa on helppo hyväksyä, vaikka et olisikaan se kaikkein innokkain lukutoukka. Panosta myös viikonloppuihin; pari tuntia pitkän aamupalan jälkeen ja pari tuntia iltapäivällä. Viikonloppuna mieli oli virkeä ja tieto menee hyvin jakeluun. Lopulta, ihme ja kumma, olet tehnyt kaikki tehtävät, suorittanut kaikki tentit – ja opintokokonaisuus on valmis.
Kun luet, pidä aina kynä kädessä ja tee monisteisiin surutta alleviivauksia ja merkintöjä. Jos jokin asia tai termi on vieras, googlaa ja raapusta se ylös mielellään heti.
Uhraa lauantai tai sunnuntai. ”Teen näitä tehtäviä sitten iltaisin.” Ylevä ajatus, joka voi sopia jollekin. Itselleni se ei toiminut. Kun olin istunut koko päivän kirjoittamassa, en todellakaan halunnut jatkaa sitä illalla. Esseen kirjoittaminen olisi ollut hidasta ja vastenmielistä, ja tulos sontaa. Päätin aina etukäteen tietyn lauantain, jolloin tarttuisin kirjoitustehtävään. Silloin matskun piti olla valmiina pöydällä, oikeat sivut avattuina ja tiedosto valmiiksi luotuna oikein asetteluin. Istuin vain alas, tutkin ja kirjoitin. Homma pysyi mielekkäänä, ja yleensä saman päivän aikana tuli myös valmista. Illalla palkinnoksi leffa ja karkkiöverit.
Kun kirjoitat, pidä aina vettä käden ulottuvilla ja muutama tauko, jolloin haukkaat jotain ravitsevaa evästä. Herkut kannattaa vetää vasta illalla.
Siedä epämukavuutta ja hyväksy luopuminen. Mielekkään ja terveellisenkään asian opiskelu ei ole käytännössä kovin terveellistä. Oppiminen vaatii paikallaanoloa, istumalihaksia ja luopumista mukavista asioista. Mulla on sähköpöytä, jonka ääressä usein seison, mutta syvää keskittymistä kysyvät työt vaativat mielestäni istuma-asentoa. Kiva ajatus, että työtä tauottaisi vartin välein keppijumpalla ja mindfulnessilla, mutta hommat eivät oikeasti etene niin. Itse olen lieventänyt istumakoomaa kirjoittamalla jumppapallolla.
Monet kerrat otti raskaasti aivoon, kun olisin halunnut lähteä ulkoilemaan raikkaaseen kevätsäähän tai kaverin kanssa brunssille, mutta olin päättänyt, että tänään kirjoitan. Älä hääräile muuta äläkä venkoile vaan pitäydy suunnitelmassasi. Joudut luopumaan jostain, mutta saat tilalle onnistumisen tunteen ja tyytyväisyyttä etenevistä opinnoista.
Ellei ole aivan pakko, älä lykkää. Kun lykkäät yhtä asiaa, muut velvollisuutesi ja opintosi pitää silti hoitaa ajallaan. Myöhemmälle ajankohdalle kerääntyy enemmän tekemistä. Oletko varma, että jaksat hoitaa silloin kaiken?
Tee huolellisesti, mutta riittävän hyvä on riittävän hyvä. Huolellinen työ on tärkeää, mutta muutaman opintopisteen takia ei kannata vuodattaa sydänverta. Tee työsi hyvin ja päätä, että tämä riittää.
Viimeistele, tsekkaa ja päästä irti. Täydennä avoimiksi jääneet kohdat, lue työ läpi ja sulje läppäri. Jos vain mahdollista, oikolue työ vielä seuraavana tai jonain muuna päivänä. Palauta työ, that’s it.
Iloitse saavutuksistasi. Kun kurssi tai opintokokonaisuus on maalissa, sorrun ainakin itse heti tähyilemään kohti seuraavaa etappia ja harmittelemaan, että sekin asia on vielä kesken ja tuo toinen pitäisi aloittaa. Väärin! Kun saat hommat valmiiksi, pysähdy hetkeksi ja ole itsestäsi ylpeä. Teit sen!