Naama someen ja elämä blogiin?

Kävin muutama viikko sitten somemarkkinointikoulutuksessa. Olen käyttänyt facebookia vuodesta 2008, mutta vasta nyt näen sen uudessa valossa. Olin tehnyt laiskasti omaa fb-markkinointia, tiesin miten homma toimii. Vasta koulutus takoi asian päähäni. Oikein käytettynä some ja erityisesti facebook on yrittäjälle hemmetin tehokas kanava tehdä lisää myyntiä.

Kaikki kunnia kissavideoille, lomakuville ja siivouspäivityksille. Mutta some pystyy paljon muuhunkin. Kivat päivitykset, kuvat ja pienet työnäytteet ovat yrittäjälle silkkaa bisnestä. Asiakas on facebookissa ja sillä selvä.

Suhtauduin pitkään ammatti-fb-sivuuni jonkinlaisena kivana kukkatapettina. Se on siellä ja näyttää nätiltä, check. Halutessaan asiakkaat löytävät minut facebookista. Postaan kun jaksan ja kun asiaa. En uhrannut ajatuksia uusien asiakkaiden tavoittelulle facebook-teitse.

Mutta hei. Jos lykkäänkin pajatsoon muutaman hassun euron. Yksittäiselle päivitykselle voi saada mukavasti kohdistettua näkyvyyttä. Vähän aikaa ja vaivaa perehtymiseen, ja jokunen euro viikossa. Liidien määrä naurettavalla rahasummalla voi olla hurja. Sanonpa vain. Vaikka tykkäyksiä olisi 10 000, saiturin naputtelemat ilmaiset päivitykset näkyvät vain murto-osalle tykkääjistä.

Olen vielä somenoviisi, myönnän. Jos kaipaat somekoulutusta, suositan Hurja Mediaa. Nuorta energistä porukkaa, joilla on bisnesvaisto paikallaan.

Markkinointimateriaalina elämä

Oma someongelmani liittyy sisältöön. Sama vaivaa blogia. Sanottavaa olisi loputtomiin: arjesta, parisuhdehömpästä, urheilusta, kaupunkikulttuurista, reissuista ja satunnaisista päähänpistoista. Mutta epäröin itseni likoonlaittoa kuten aikaisemmissa blogeissani ja henkilökohtaisessa facebookissa.

Avoimuus tekisi hyvää henkilöbrändille ja esittelisi Anna-Kaisan kaikessa aitoudessaan. Rajanveto on kiperä juttu. Toisaalta someväen muisti on lyhyt ja järkyttymiskynnys korkea. Ketä kiinnostaa, jaanko aivotuksiani vai en. Google sen sijaan tykkää sivujen säännöllisestä päivitysvirrasta.

Työnäytteiden esittely on loistava idea sekä somessa että blogissa. Vapaalle kirjoittajalle se ei vain ole aina helppo tehtävä. Olen saattanut kirjoittaa vain osan jonkin sisältökokonaisuuden teksteistä. Tekstejä on ehkä muokattu matkan varrella. Isojen yritysten refe-hyväksymisprosessit voivat olla hitaita. Ulkopuoliset alihankkijat eivät ehkä saa käyttää projektia omana refenään lainkaan. Syitä on monia. Yksinyrittäjää ärsyttää.

Olen ihan tohkeissani töistä, joissa saan vapaat kädet ja vastuun kokonaisuudesta. Mahtavaa, kun tiedän tarkasti mitä asiakas saa luettavakseen ja voin käyttää lopputulosta hyvillä mielin työnäytteenä.

Somekouluttaja kehotti yrittäjäporukkaa lätkäisemään oman naaman someen niinku olis jo. Lupaan pinnistää. Tänä vuonna enemmän naamaa ja lisää tyhjänpäiväisiä juttuja. Väliin saattaa vahingossa osua myös asiaa.

Aloitan itseni likoon -projektin ihkusti peiliselfiellä. Lohisalaatti yllä ei liity aiheeseen juuri mitenkään.